MONTA SARKAA KYNNETTÄVÄNÄ
Aspan elämä oli erittäin vaiherikas iloineen ja suruineen. Hän ahkeroi monella saralla lukuisista vastuksista ja vastustajista huolimatta. Aspa oli ainakin intellektuelli, taidemaalari, kuvanveistäjä, säveltäjä, soittoniekka, keksijä, arkkitehti, kielentutkija, patriootti, suomalaisuusmies, rotuteoreetikko, näyttelijä, runoilija, kirjailija, astronomi, egyptologi, vapaamuurari, kosmopoliitti, suojeluskuntajohtaja, tulevan tietäjä, suurmiesten tuttu sekä tietenkin fenno-egyptiläinen henkeen ja vereen. Lahjattomat suomenruotsalaiset ovat kautta aikojen yrittäneet vähätellä Aspan saavutuksia, mutta totuushan on, että teoiltaan ja raameiltaan Aspan kokoinen mies ei piilossa kauaa pysy.

HERÄÄMINEN FENNO-EGYPTILÄISYYTEEN
Georg Sigurd Asp syntyi kolmantena lapsena Vaasassa 7. 5. 1870. Isä georg August Asp ja äiti Mathilda Sofia Wetterhoff olivat varakasta keskiluokkaa. Isä oli professori ja suomen kielen vaalija. Äiti taas opetti mm. voimistelua. Kumpikin oli fenno-egyptiläinen suoraan alenevassa polvessa. Puhdasveriset fennojen avioliitot olivat jo tuohon aikaan erittäin harvinaisia ja tapauksia sinänsä.

Nuorena miehenä Aspa omaksui vaikutteita ja opiskeli maalausta. Lisäksi hän harrasti intohimoisesti näyttelemistä. Vuonna 1892 Aspa suuntasi monien muiden nuorten taiteilijoiden tavoin Pariisiin. Siellä hän ystävystyi mm. ruotsalaiseen kirjailijaan August Strindbergiin. Pariisi ei kuitenkaan ollut fenno-egyptiläiselle ystävällinen paikka, vaan kohteli neroa aika ajoin kaltoin. Tämän Aspa joutui tosin huomaamaan vasta vuosia myöhemmin kituessaan yksin ja väärin ymmärrettynä koleassa Pariisissa.

Nuoren miehen kiinnostus suomalaisuusasiaa kohtaan alkoi heräämään todenteolla. Ensin hän kuitenkin teki vuosien ajan elämää suurempaa taidetta, luovi seurapiireissä, suunnitteli käänteentekeviä teknisiä innovaatioita sekä työskenteli kielitieteen alueella. Aspa toi ensimmäisenä Suomessa julki käsitteen fenno-egyptiläisyys. Hän joutui ruotsalaisten julkisen ajojahdin kohteeksi, sillä mokomat hevosnaamat eivät kestäneet suurta totuutta. Aspa kirjoitti perusteokset aiheesta. Suomen kultaiset kirjat 1 ja 2 raapaisevat vain pintaa, sillä kokonaisen kieliopin toimittamiseen ei olisi yhden miehen aika riittänyt. > Etymologioita

SIKARIHUONEESTA KAPINA-AIKAAN
Aspan ystäväpiiri oli laaja, sisältäen useita tuon ajan superjulkkiksia. Aspan tiedetään olleen mm. August Strindbergin, Axel Gallen-Gallelan, Ilmari Kiannon ja Jean Sibeliuksen hyvä ystävä ja taustavaikuttaja. Sigurd oli, paitsi raameiltaan komea ja tavoiteltu mies, myös herraskainen seuramies ja suosittu pöytäseurueiden hauskuuttaja.

Aspa ehti niittää mainetta ja kunniaa myös oikeamielisenä sotapäällikkönä Suomen kapinan aikaan. Aspa toimi Karjalohjan suojeluskunnan esikuntapäällikkönä taistelussa bolsevikkeja vastaan. Aspa ei kuitenkaan päässyt rintamalle tositoimiin, vaan johti vankileiriä jossa bolsevikkityöläisten henkinen selkäranka murrettiin lopullisesti.

KALEVALAN SANKARI
Vuonna 1935, Kalevalan ensimmäisen painoksen riemujuhlavuonna Aspa löi pöytään varsinaisen täyskäden: Kalevala ja Egypti eli Suomen kultainen kirja II. Tuossa teoksessa Aspa kokoaa saumattomasti Niilin maan ja Kalevalan historiat yhteen. Teos on yhä vieläkin eräs fenno-egyptiläisten pyhistä kirjoituksista. Aspa järkeili myös  ruotsalaisten viikinkihöpinät pelkäksi hölynpölyksi ja osoitti näiden olevan vailla kunniakasta omaa historiaa.
Kalevala ja Egypti oli kirjoitettu mytologisten, arkeologisten ja etnografisten todisteiden pohjalta. Kirjan vastaanotto oli kaikenkaikkiaan riemukkaan iloinen. Aspan tutkimukset herättivät mielenkiintoa kansainvälisestikin, esimerkiksi Saksassa.

Eräs Hollywoodin historian suurimmista virheistä oli, kun Aspan seikkailuromaania The Diamondking of  Sahara ei filmattu suurtuotannoksi. Tämä hersyvän humoristinen ja yllättäviä juonenkäänteitä sisällään pitävä seikkailu osoitti paitsi Aspan kielellisenä suuruutena osaavan  englannin kielen,  myös sen että hänellä olisi ollut annettavaa myös filmimaailmalle.

Vaiherikkaan elämänsä päätyttyä 18.2.1946 Aspa matkasi Lännenmaahan odottamaan Wäinön saapumista. 75:n elinvuotensa aikana Aspa ehti dokumentoida ja tuoda muulla tavoin esiin fenno-egyptiläistä kulttuuria tavalla, joka on kunniaksi rodullemme.

Lähteet: Halen, Tukkinen: Elämän ja kuoleman kello, 1984. Wettenhovi-Aspa: Suomen kultainen kirja I, 1915. Wettenhovi-Aspa: Kalevala ja Egypti, 1935